Liisa-Tarleena Öhmanin käsissä savi muovautuu pienikokoisiksi ihmishahmoiksi avoimina suurille tunteille. Öhmanin yksilöt näyttäytyvät humoristisina tai hirtehisinä, mutta ilmentävät ja heijastavat haudanvakaviakin aiheita. Omat tunteet kun ovat aina niitä suurimpia – tunteiden vuoristomyrskyjä. Öhman ei sorru kyynisyyteen, mutta herättelee lohtua ja häpeää siitä, että voimme samaistua yllättävän monenlaisiin tilanteisiin. Suusta pääsee sammakkoja, sopimattomuus ja erehdys on inhimillistä, ja se osoitetaan rakastavalla tavalla. Peilaamalla, ei parjaamalla.
Käytämme evästeitä mahdollistaaksemme verkkosivustomme asianmukaisen toiminnan ja turvallisuuden sekä tarjotaksemme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen.
Edistyneet asetukset
Voit muokata evästeasetuksiasi täällä. Ota käyttöön tai poista käytöstä seuraavat kategoriat ja tallenna valintasi.